Moi kaikille,
Tervetuloa ulisemaan prosessioptimointien pariin.
Ajatuksena oli, että kaikki kurssin luentopäiväkirjat ja miksei muukin materiaali voidaan tuoda jatkossa esille tänne. Saamme kaikki uusia oppimiselämyksiä ja pääsemme kenties tuottamaan uusia innovaatioitakin käsitellessämme asioita yhteisesti. Monilla luultavasti jäi blogaamisesta hyvä maku suuhun Networked Business Processes and Models -kurssilta; tämä on suoraa henkistä jatkoa sille. Huomatkaa toki, että kurssihenkilökunnalla ei tämän julkaisualustan kanssa ole minkäänlaista tekemistä.
Ensimmäiset päiväkirjat tuotettiin jo, eikä niitä luonnollisestikaan tehty blogiyleisöä silmälläpitäen. Ajattelin kuitenkin, että voitaisiin polkaista blogi käyntiin vaikka sitten kopipasteamalla kukin omista päiväkirjoistamme sen julkisuuteen kelpaavan esittelyosion – joka kaikilta suurella todennäköisyydellä löytyy. Aloitan läväyttämällä oman kontribuutioni tämän postauksen kommentteihin.
Odotan teiltä suuria asioita. Hirveät paineet kehiin.
t. Eevert
PS. Jos kommentoitte esimerkiksi tähän postaukseen omalla WordPress-tunnuksellanne, voin lähettää teille paluupostina kontribuointioikeudet blogiin. Jatkossa voitte sitten lisätä omat päiväkirjanne kokonaisina postauksina.
BPDM 
Valitut lainaukset ensimmäisestä päiväkirjasta.
t. Eevert
Ensimmäisen luennon substanssisisältö, prosessikonsultoinnin käsite avasi minulle huomattavasti kurssin oppimismahdollisuuksia ja niiden soveltamista työelämässä. Prosessikonsultointi on kuvauksen perusteella sitä ”pahinta käsienheiluttelua”, eihän konsultti edes tarjoa ratkaisua vaan asiakas joutuu itse tekemään työn, mutta kommunikointitaidot, aineiston kerääminen asiakasyrityksestä ja fasilitointi ovat tärkeitä taitoja jokaiselle niin yritysjohdossa kuin liikkeenjohdon konsultoinnissa.
Odotuksiini vaikuttavat luonnollisesti myös opetusmenetelmät ja kurssijärjestelyt. Kurssia on vetämässä kirjava joukko eri alojen asiantuntijoita, joilla kaikilla on omat aineksensa antaa kurssin aihepiiristä. Kaikki alueet tuntuvat relevanteilta, mutta odotan innolla pystyvätkö ne muodostamaan kokonaisuutta, joka palvelisi oppimistavoitteita. Jonkin verran työtä on ilmeisesti laitettu eri osien hallintaan, sillä luennon lopussa odotti ylimalkainen listaus asioista, jotka tulee olla tehtynä seuraavalle kerralle. Luettavaa on paljon, eikä työmääräarvion perusteella aikaa ole tarkoitus laittaa tiedon pureskelemiseen vaan selailuun.
Eri osista koostuvan kurssin yhteen saattaminen ei ole helppoa, mutta se on mahdollista. Opiskelijoille kommunikoinnin tulee olla kristallinkirkasta, ja kurssilta vaadittavat suoritteet ja niille varattu kohta kurssista on esitettävä täydellisesti ja osoitettava opiskelijat yhdestä sijainnista löytyvään tehtävänantoon. Harjoitustyötäkin tärkeämpää on, että opiskelija lähtee tunnilta tietäen miten seuraavalle kerralle tulee valmistautua, ja että hänen kykynsä riittävät valmisteluihin. Epätietoisuus, useat eri aihekokonaisuudet, vaihtuvat ryhmät ja epäsäännöllinen työmäärä herättävät pelkoa ja ahdistusta, eivätkä palvele oppimistavoitteita.
Kurssin työmäärä on jopa opintopisteen virallisen, yläkanttiin asetetun, työmäärän valossa vinoutunut. Onko tarvetta luetuttaa kymmeniä sivuja artikkeleita, jos niihin ei ole varattu aikaa eikä niitä ole kyetty tasaamaan pitkin kurssia? Onko jokaisesta luennosta kirjoitutettava luentopäiväkirjaa jos jokaista luentopäiväkirjaa varten on varattu aikaa lounastauollisen verran. Pudotettavia suorituksia etsiessä on selvää, että jokainen siellä on ainakin jollain tasolla perustelua, joten katse kääntyy rönsyileviin oppimistavoitteisiin. Kurssin aikana on tarkoitus perehtyä SimLabin omaan tutkimusmenetelmään, prosessikehittämisen muihin merkittäviin suuntauksiin, sekä kehittää valmiuksia suorittaa tutkimusta ja hallita sosiaalisia tilanteita. Yhteistä kurssin oppimistavoitteille on lähinnä SimLab, ja on syytä pohtia voiko kaikkea tätä opettaa 81 tunnissa ja onko yksi kurssi yhden kurssin järjestelyillä oikea tapa opetukseen. DI-vaiheessa opiskelija odottaa opetuksen substanssilta syvyyttä, ei maistiaisia.
Mutta tärkein, tärkein osa tämän kurssin toivotuista järjestelymuutoksista on luentopäiväkirjojen kirjoittaminen. Tämän oppimispäiväkirjan kirjoittamisesta saatu hyöty on alhainen, luetuksi tuleminen kyseenalainen ja kurssin yhteenvetoluennolla opettajan tekemän luentopäiväkirjakoosteen arvo nolla. Luentopäiväkirja on ns. ratkaistu ongelma, ja se tulisi joka kerta korvata kurssin blogilla, jossa opiskelijat voivat kommentoida toistensa oppimiskokemuksia ja hyvä kurssi rohkaisee tai velvoittaa tähän. Ryhmäpainotteinen ja vertaispalautteeseen perustuva suoritusmuoto on motivoivia ja hyvin opettavia. Tieteenalana liiketoimintaverkostoilla on opiskelijoiden keskuudessa muutenkin uskottavuusongelmia, kun pelkästään opettajalle menevään harjoitustyöhön/lunetopäiväkirjaan voi kirjoittaa mitä tahansa lennokasta tyhjänpuhumista. Tätä vastoin omien oppimisraporttien vertaislukeminen antaa todella hyvät syyt sekä kirjoittaa asiallista tekstiä, että esitellä itseään kiinnostavia kysymyksiä ja aihealueita, sillä kirjoittaja tietää saavansa niihin palautetta.
En haluis laittaa mun päiväkirjoja sellaisenaan, mut on varmaan silti ok kirjotella juttuja. Otsolta hyvää tekstiä vikan kappaleen toka lause. Mä en oo ikinä tajunnu mitä mun kuuluis oppia luentopäiväkirjojen generoimisesta. Tai no ehkä vähän opin siitä joo mut siis aika vähän. Verrattuna esim blogiin. Onneks on tollasii hikkejä ku Eeveri jotka tekee ylimääräsen blogin! Miia on ollu aiemmin sitä mieltä, että koska tällä kurssilla pohditaan esim henk koht tuntemuksia esiintymisestä yms, niin päiväkirjat ei sovi jaettaviks. Ehkä tää kantsii linkkaa sille kurssin loputtua jos mieli muuttuis! Lisää myöhemmin, nyt loppuu the voice of finlandin mainoskatko.
Ape
Tietyssä mielessä ihan totta, ape. Kyllä itsekin jouduin redaktoimaan ensimmäistä luentopäiväkirjaani merkittävästi, jotta kehtasin sen julkaista. Tämän mahdollisuuden saa toki jokainen itselleen varata oman harkinnan mukaan; todennäköisesti tulen esittämään omista päiväkirjoistani jossain määrin annotoituja katkelmia, jolleivat ne kokonaisuuksina kelpaa. Otso toisaalta osoitti jo rohkeutta postatessaan koko komeuden kerralla. Blogin mahdollisuudet tällaisella kurssilla täysin ohittamalla oltaisiin kuitenkin heittämässä lasta pesuveden mukana ulos.
Kaikki kunnia blogi-ideasta kuuluu muuten Otsolle. Itse en olisi tajunnut.
Odotukseni kurssin suhteen ovat varsin korkealla, monestakin syystä. Ensinnäkin, prosessien kehittäminen kiinnostaa minua puhtaasti ammatillisista syistä, olenhan jo muutamaan otteeseen tehnyt prosessien arviointia ja uudelleen suunnittelua työkseni. Tuolloin olisin kenties kaivannut hieman syvempää teoriapohjaa niiden kehittämismenetelmien käytössä, jotka tuolloin löytyivät korkeintaan vaistonvaraisesti. Työelämäympäristössä kun on valitettavan harvoin realistista mahdollisuutta perehtyä asioiden takana oleviin teorioihin tai hyviin käytäntöihin, vaikka tälle olisikin kyllä tarvetta.
Niinpä toivon erityisesti, että opin tällä kurssilla tarvittavan teoriapohjan lisäksi käytäntöjen soveltamista erilaisilla aloilla. Eniten minua kiinnostaa tietointensiivisillä aloilla toimivien yritysten prosessien kehittäminen, ja tietoteknisen ympäristön ja tiedonhallinnan asettamat haasteet ovat ehkäpä eniten lähellä sydäntäni. Tiedän myös, että prosessien kehittämisessä ainoat haasteet eivät liity asioiden hallintaan, vaan vastassa voi olla myös inhimillisiä tekijöitä – muutosvastarintaa, epävarmuutta, pelkoa. Nämä inhimilliset tekijät voivat monesti olla paljon merkittävämmässä asemassa kuin tekniset ratkaisut ja asioiden parantelu paperilla.
Korkealla olevien odotusten kontekstissa onkin harmillista, että kurssin suorittamisesta on tehty negatiivisella tavalla mahdollisimman haastavaa opiskelijan näkökulmasta. Nopasta on mahdotonta löytää informaatiota esimerkiksi harjoitusten tai harjoitusaiheiden palautusajankohdista, harjoitusten sisällöstä, lukupiirien aikataulusta tai niiden sisällöstä. Tietoa ei pitäisi joutua etsimään useasta eri paikasta, tässä tapauksessa Nopasta, Optimasta ja erillisestä, tulostetusta kurssiesitteestä ja vielä siitäkin erillisestä kurssiharjoitemonisteesta, vaan kaiken pitäisi olla helposti saatavissa yhdessä paikassa. Tämä helpottaisi opiskelijan oppimisprosessia melkoisesti. Kun kurssin aikana kuitenkin halutaan teetättää opiskelijalla useita erilaisia suoritteita ainakin kahdessa eri ryhmässä, olisi vähintäänkin kohtuullista tehdä opiskelijalle helpoksi ymmärtää, mitä häneltä odotetaan ja milloin. Vaikka kaikkea tätä selventämässä onkin yksi prosessikaavio 13-sivuisessa (!) kurssiesitteessä, on täysin mahdotonta löytää esimerkiksi jonkin tietyn lukupiirin teemaa, esivalmisteluvaatimuksia, luentopäiväkirjan palautuspäivää ja aihepiiriä samasta kohtaa esitettä yksiselitteisesti avattuna. Kurssiesitteen temaattinen järjestely on kenties kurssihenkilökunnan ja opintohallinnon kannalta selkeä, mutta opiskelijan kurssisuoritusta se ei valitettavasti palvele.
Koska olen käyttänyt opintojen ja töiden ohella nyt kahden vuoden ajan kohtuullisen määrän aikaa erilaisissa opintohallinnon tehtävissä koulutusohjelmatasolta Aallon päättäviin elimiin asti, osallistunut intensiivisesti mm. kandiuudistuksen oppimisvaatimusten ja rakenteiden suunnitteluun ja toiminut opetuksen arviointiprosessissa osana informaatioverkostojen ydinryhmää keräten tietoa opintojen toimivuudesta, luulen ymmärtäväni ainakin jollain tasolla, millaiset asiat edistävät opiskelijoiden oppimista, kurssien suorittamista sekä vähentävät opintojen subjektiivista kuormittavuutta ilman, että oppisisällöstä tarvitsee tinkiä. Ensinnäkin, opiskelijan stressitaso nousee, kun kurssin arviointikriteerit ovat epäselvät, kurssin suoritustapa ei ole selvä, ja informaatiota ei ole tarpeeksi helposti saatavilla. Toisaalta positiivisina asioina koetaan mm. tehtävien jakaminen koko kurssin ajalle, mikä toteutuu tämän kurssin kohdalla hyvin. Toinen asia, josta haluaisin mainita tässä yhteydessä on kurssin mitoittaminen realistisesti siitä saataviin opintopisteisiin nähden. Kurssiesitteen mukaan artikkeleiden lukemiseen on varattu 4 tuntia, mutta jos muistan aloitusluennolta oikein (en voi asiaa tarkistaa kun kalvot eivät ole missään nähtävillä), jo pelkästään simulointilukupiiriin, simulointitehtävään, ryhmäharjoitukseen ja muiden lukupiirien valmistautumiseen kuuluu enemmän kuin neljä artikkelia, ja olen aivan varma ettei näistä kaikista selviä yhteensä neljän tunnin lukemisella. Samaa epäilen oppimispäiväkirjojen kirjoittamisesta. Onko tosiaan niin, että opiskelija kirjoittaa seitsemän hyvin koostettua, asiapitoista ja korkeatasoista luentopäiväkirjaa käyttämällä 51 minuuttia per kerta?
Kaiken kaikkiaan toivon siis, että kurssin suoritustapaa voisi selventää opiskelijalle tarjoamalle tälle vaikkapa selkeä kronologinen kartoitus kaikista vaadittavista suoritteista ja niiden edellyttämästä valmistautumisesta. Samoin toivon, että ette lannistu tästä lähinnä kurssin järjestelyjä koskevasta palautteestani, vaan pidätte vaatimustason korkealla lukupiirien aikana ja niiden ulkopuolella. Vaatia saa, mutta pistetään edellytykset ensin kuntoon!