Toisessa lukupiirissä käsiteltiin mielenkiintoisina aiheina design- ja simulointimenetelmiä. Näiden aiheiden käsittelyyn tuli valmistautua lukemalla useampi artikkeli aihepirien tiimoilta, ja näitä sitten käsiteltiin luentojen aikana kahta eri metodia hyödyntäen. Design-menetelmiin perehdyttiin siten, että opiskelijat jaettiin edellisellä luennolla neljään ryhmään, joista jokaiselle annettiin eri artikkeli luettavaksi. Oppimiskahvilassa ryhmät sitten kiersivät aihepiiristä toiseen, luoden itselleen pintapuolisen ymmärryksen myös muista artikkeleista ja niiden keskeisistä käsitteistä. En varsinaisesti ymmärtänyt tämän harjoitteen merkitystä. Toimin oman aiheeni tiimoilta kirjurina, mikä tarkoitti sitä ett pysyttelin saman aiheen parissa muiden kiertäessä pöydästä toiseen. Käytännössä jouduin selostamaan samat perusasiat neljälle eri ryhmälle ilman, että olisin kyennyt vastaamaan yhteenkään syvällisempään kysymykseen, koska toisen osapuolen pohjatiedot olivat niin ohuet. Samasta syystä dialogia ei syntynyt, vaan käytössä ollut (lyhyt) aika meni lähinnä monologina tulevan selostuksen parissa.
Itselleni ehdottomasti mielenkiintoisempi harjoite oli kaikille yhteisenä lukemistona olleiden simulointiartikkelien läpikäynti sekä käytetyn oppimismetodin että aihepiirin kannalta. Simulointimenetelmien käyttö oli minulle siinä määrin ennestään tuttua, että luin kandintyöni yhteydessä melko laajalti mm. virtuaalisten ryhmien työskentelyn fasilitoinnista (minkä yhteydessä käsiteltiin jossain määrin erilaisia tietoteknisiä työkaluja) ja tietokoneavusteisesta innovoinnista. Näiden aihepiirien yhteydessä ainakin rajapinnan ja rajaobjektin käsitteet tulivat tutuiksi, etenkin juuri innovoinnin fasilitoinnin kontekstissa. Simulointiin en sen sijaan ollut terminä aiemmin törmännyt, vaikkakin muistan lukeneeni ainakin yhden artikkelin hyvin samantapaisesta, avustetusta ryhmätyöskentely- ja skenaariointitilanteesta.
Pidin näyttelykävelystä oppimismenetelmänä sinänsä, sillä sen tapa lähestyä yhtä teemaa useasta eri näkökulmasta antoi mahdollisuuden käsitellä avoimeksi jääneitä kysymyksiä kollektiivisesti ja kehitellä pohdintoja pidemmälle. Yleisluontoisen käsittelytavan ongelmana oli kuitenkin sekä samojen asioiden jatkuva toistuminen että kontekstin puute. Vaikka tämä mielikuvituksellinen metodi tuottikin osin mielenkiintoista dialogia, jäi aihepiirien käsittely varsin ohueksi. Olisin odottanut, että useampaan artikkeliin perehdyttyäni ja samoja asioita jo monesti opintojeni aikana – mm. edellisellä liiketoimintaverkostojen kurssilla – käsiteltyäni olisimme viimeinkin päässeet eteenpäin käsitetason teoreettisesta pyörittelystä ja analysoineet vaikkapa jotain konkreettista simulointitapausta osaamamme teorian pohjalta. Hyvin nopeasti – jo toiselle taululle tultuani – minut valtasi turhautuminen siitä, että jouduimme käytännössä käymään jo aiemmin käydyn keskustelun uudestaan. Aihepiiri oli annettujen kysymysten kannalta melko nopeasti käsitelty, ja sen jälkeen keskustelu junnasikin samoissa aihepiireissä: empatia, hiljainen tieto, skenaariot, jaettu kokemus, top-down ja bottom-up, osaoptimointi… Luulen, että moni muukin jakoi turhautumiseni: maisterivaiheen opiskelija varmaankin haluaisi käyttää aikaansa muuhunkin kuin itsestäänselvyyksien toistamiseen pakollisilla luennoilla, semminkin jos uutta ei juurikaan opita.
Noin yleisesti ottaen arvostan erittäin paljon sitä, että kurssihenkilökunta pyrkii käyttämään innovatiivisia opetusmetodeita: kova yritys paistaa läpi ja se huomataan. Ihan maaliin asti ei kuitenkaan päästä, vaan petraamista kaivataan edelleen. Sama pätee kurssin järjestelyihin, sillä niistä on edelleenkin harvinaisen haastavaa saada tolkkua. Luennon aikana kävi myös selväksi, ettei edelliseen luentoon liittyviä oppimispäiväkirjoja oltu luettu lainkaan; harmi sikäli, että niidenkin kautta olisi voinut olla mahdollisuus saada suoraa palautetta ja käydä kenties jopa rakentavaa keskustelua aiheesta kurssijärjestelyt. Näen ihan oikeasti, että kurssihenkilökunnalla on halua saada oppimiskokemuksesta mahdollisimman syvä ja palkitseva, ihan tosi. Sitä me motivoituneet opiskelijatkin haluamme. Antakaa meille mahdollisuus tehdä parhaamme, puhukaa meille. Sovitaanko vaikka, että jos te laitatte kurssivaatimukset selkeään formaattiin, panostatte opetusmetodeihin vielä vähän lisää ja käytte kanssamme dialogia lukupiirien sisällöstä ja kurssin mitoituksesta, me lupaamme pyhästi tehdä parhaamme oppiaksemme kaiken sisällön ja sen soveltamisen?
Tämän oppimispäiväkirjan liitteenä on oman elämäni helpottamiseksi tehty taulukko, josta löytyy kaikki kurssin aikana tehtävät palautukset. Voisitteko käydä sen läpi ja korjata mahdolliset virheet ja/tai puutteet? Haluaisin nimittäin jakaa taulukon kurssin muidenkin opiskelijoiden kanssa, mutta haluan ensin olla varma, että tiedot ovat oikein.
Tämän oppimispäiväkirjan kirjoittamiseen meni yli 51 minuuttia.
BPDM 