Aihearkisto: Asta

Fasilitoidaanko? JOO!

Kolmannessa lähipäivässä pääsimme pohtimaan simulointitehtävää yhdessä sekä oman ryhmän että koko joukon kanssa. Aluksi käytiin läpi Simlabin prosessikehitysmenetelmää. Osuudessa ei itselleni tullut juurikaan uutta tietoa, koska menetelmää on jo käsitelty monella kurssilla ja olen itse ollut kehitysprojektissa mukana. Mielestäni on kuitenkin tärkeää muistaa, että jokainen kehitysprojekti on omanlaisensa, ja tutkimusmenetelmät, prosessin kuvaustavat ja itse simulointipäivän sisältö ja ohjelma ovat aina hieman erilaisia. Vaikka menetelmä on olemassa tavallaan formaalina prosessina, mukautuu se aina tilanteen mukaan, koska ratkaistavat ongelmat, tutkimusaiheet, organisaatiot ja niiden prosessit ovat aina omanlaisiaan. Itselleni onkin mielenkiintoista nähdä, miten eri tavoin prosesseja voidaan simuloida. Tämän lähipäivän jälkeen vaikuttikin siltä, että seuraavassa simulointityöpajassa saamme nähdä paljon vaihtelua lähestymistavoissa.

Pohdimme myös fasilitointia ja fasilitaattorin roolia. Itse muistan simuloinnista sen, että fasilitointiakin voi suunnitella etukäteen, ja haastatteluissa mukana olleena ja tuloksia analysoineena tietää jo jonkin verran siitä, mitä on odotettavissa. Kommentit osaa tiivistää pitkänkin puheenvuoron jälkeen yhdeksi lauseeksi, jos on jo haastattelujen aikana pohtinut teemoja syvällisemmin. Vaikka tuntisi paikalla olevat ihmiset ja keskustelun teemat, voi esiin silti aina tulla yllättäviä näkökulmia ja mielipiteitä, joiden mukaan pitää tilanteessa osata jatkaa fasilitointia. Haastavaa on saada ihmisten todelliset ajatukset ja mielipiteet esiin niin, että kaikki paikallaolijat ymmärtävät ne ja syntyy rakentavaa keskustelua.

Työpajassa puhuimme paljon konfliktitilanteista ja kuinka niitä pitäisi yrittää rauhoittaa. Totesimme, että tiukkaakin keskustelua ei kannata heti lopettaa vaan antaa ihmisten puhua suunsa puhtaaksi, jotta todelliset ajatukset tulevat esille. Itse olen sitä mieltä, että yleensä aikuiset ihmiset osaavat käydä tiukkojakin keskusteluja niin, ettei ajauduta täyteen sotatilaan. Kun uskalletaan puhua suoraan ja käydä keskustelua, tahtotila on selkeästi sellainen, että ongelmiin halutaan todella saada ratkaisu. Lopuksi voidaan päästä paljon parempaan yhteisymmärrykseen ja keksiä kaikkia tyydyttäviä ratkaisuja ongelmiin. Keskusteluissamme pohdittiin mahdollisena fasilitointitekniikkana jopa osapuolten ajamista konfliktiin. Ajatus oli herkullinen: voidaanko riitojen avulla saada osallistujat yrittämään enemmän ratkaisujen etsimisessä? Jos kaikki ovat ”melkein samaa mieltä” voiko uusia ideoita syntyä niin tehokkaasti?

Hedelmällisin osuus lähipäivässä oli oman simulointiryhmätyön kehittäminen. Saimme pohtia aiheen rajausta, tutkimustapoja, simulointitilaisuuden rakennetta ja sisältöä sekä ihmisten osallistamista. Mielestäni oli hyvä, että jokainen ryhmä sai keskittyä oman työnsä kehittämiseen, mutta ajatuksia jaettiin ja valinnoista keskusteltiin myös yhdessä opettajien ja muiden ryhmien kanssa. Jään innolla odottamaan, millaisia simulointeja muut ryhmät järjestävät, ja millaisia good cop-bad cop-fasilitointeja sekä konfliktitilanteita tulemme viidennessä lähipäivässä näkemään.

Kurssin aloitusfiilikset

Ensimmäinen luentokerta antoi lähinnä kuvan siitä, mitä kurssilla on odotettavissa. Olen aiemmin käynyt Simlabissa Verkottuneet liiketoimintaprosessit ja mallit-kurssin sekä tehnyt projektityön kehitysprojektissa. Vaikka projektityössä fasilitointi tulikin jo osittain tutuksi ja sain kokemusta simuloinnin järjestämisestä, tällä kurssilla tulen tutustumaan syvällisemmin prosessikehityksen erilaisiin menetelmiin. Luulen että aiemmat kokemukset auttavat tämän kurssin sisältöjen omaksumisessa.

Mielestäni on hyvä, että koulukurssilla opetellaan esiintymistaitoja muutenkin, kuin vain kuuntelemalla luentoa PowerPoint-esityksen tekemisestä. Viestintä- ja vuorovaikutustaitoja tarvitaan elämässä työpaikasta riippumatta. Odotan siis oppivani paljon yleisön edessä esiintymisestä ja vuorovaikuttamisesta. Ollessani viime vuonna Kiinassa vaihto-opiskelemassa kävin Business Communications-kurssin, jolla käsiteltiin osittain vastaavia asioita. Opin paljon esiintymistekniikkaa, mutta kokemus osoitti sen, että harjoitusta ei ikinä saa liikaa. Tunnen, että vaikka olenkin puhunut paljon yleisön edessä eikä esiintyminen pelota, erilaisista tekniikoista olisi hyvä oppia lisää. Olen ainakin oppinut sen, että mielikuva omasta esiintymisestä ja vuorovaikuttamisesta on yleensä virheellinen. Videon avulla omat maneerit tulevat esiin parhaiten.

En oikein tiedä mitä odottaa designlähtöiset menetelmät-osiosta. En saanut kovin tarkkaa kuvaa siitä, mitä design tarkoittaa tämän kurssin kontekstissa. Onko kyse simuloinnin tai prosessikarttojen visuaalisesta puolesta, vai miten design liittyy kehitysmenetelmiin? Asia selvinnee tutustuessamme artikkeleihin ja itse lähipäivän aikana. Design kuulostaa kuitenkin mielenkiintoiselta näkökulmalta kaiken muun seassa.

Kurssin varsinainen prosessinkehitystehtävä ja seminaari kiinnostavat erityisesti sen takia, että kaikki ryhmät tulevat käyttämään eri menetelmiä. Onkin kiinnostavaa nähdä, miten menetelmä vaikuttaa lopputulokseen. Odotan simuloinnin suunnittelua ja sitä, miten voimme mahdollisesti osallistaa yleisöä prosessikartan läpikäynnissä. Kokemukseni mukaan tapoja on useita, joten toivon eri ryhmien esityksistä tulevan selkeästi erilaisia, niin että mielenkiinto säilyy koko lähipäivän ajan.

Kokonaisuutena odotan oppivani kurssilla selkeästi jotain sellaista, mistä minulle on hyötyä tulevaisuudessani ammatillisesti. Kokonaisuus vaikuttaa tässä kohtaa vielä hieman kaoottiselta, tahti kiivaalta ja luettavien artikkelien määrä suurelta. Erityisesti harmittaa se, että joudun olemaan poissa parista lähipäivästä muiden kurssien takia. Toivoisin että tulevia sukupolvia säästettäisiin ja ajoitettaisiin lähipäivät muut informaatioverkostolaisten kurssit huomioiden, sillä DI-vaiheen kaikki kurssit vaikuttavat nyt aikatauluttavan luentonsa samaan aikaan.